Maahommia osa 1

Image

Maanajo jatkui seuraavana päivänä. Vaikka tonttimme näyttää nopeasti tieltä katsottuna kalliorinteeltä, naapurien kokemusten mukaan sieltä voi löytyä mitä vaan. Pinta on (oli) täynnä sylin kokoista maakiveä ja sen alla sitten vaihtelevasti pintamaata ennen kuin kallio tuli vastaan. Kun pyysimme maarakennusurakasta tarjouksia, suurin osa vastasi, että on todella vaikea antaa tarjousta kun ei pysty yhtään sanomaan mitä pinnan alta löytyy. Senpä takia saadut tarjoukset varmaan olivatkin niin suuria, että rakentajaa alkoi hirvittää budjetin repeäminen heti alkuunsa. Päädyimme siis ottamaan kaivurin ja autot tuntihommina ja katsotaan miten tässä nyt sitten tulee käymään. Toistaiseksi tuntuu hyvältä. Varsinkin kun suurin osa maasta on saatu hävitettyä alle viiden kilometrin säteelle. 🙂

Louhintataso tontille määrättiin kuvan kannossa näkyvästä korkomerkistä 3 metriä alaspäin, eli aika reippaasti maata oli lähdössä. Olimme vähän arvioineet kallion mahdollista sijaintia naapureiden perusteella ja toiveissa oli, että ainoastaan talon pohjoispääty (kuvassa lähimpänä) jouduttaisiin louhimaan ja muu menisi kaivamalla.

Image

No, harvemmin mikään menee niin kuin toivotaan, joten talon alta löytyy aaltoilevaa kalliota. Viikonloppuhommaksi rakentajalle määrättiin merkata louhintakorot kallioon.  Tontin etuosasta ammutaan portaille, autotallille ja toiselle autopaikalle tilaa suurinpiirtein kalliossa näkyvää pientä “ojaa” pitkin. Rekkarallia siis tiedossa ja louhetta tarjolla sopuhintaan!

Advertisements

Pörinääpörinääpörinää

Image

Keskiviikkona vietyäni lapset päiväkotiin suuntasin oikopäätä tontille. Päiväkodin ovella oltiin kolkuttamassa heti aukeamisaikaan, jotta ehtisi käymään tontilla ennen työpäivän alkua. Tontilla olikin jo vauhti päällä, kaivuri oli tuotu jo edellisenä iltana ja Tero pääsi aloittamaan hommat heti aamulla. Pöllit siirtyivät kohti pohjoisnurkkaa ja risut ja kannot tienviereen poisajoa odottamaan. Päivän saldona olikin puhdas piha, josta osa pintamaista oli jo kuorittu ja ajettu pois.

IMG_0668

Iltahommiksi (kuin monena muunakin päivänä ja iltana tätä ennen) jäi etsiä lähistöltä paikkoja, johon maat voisi ajaa. Kiitos vain Raksakimppa, maapörssi ja naapurit, joiden kautta paikkoja on jo löytynyt. Rakentamisessa on aina paikkoja joissa voi säästää, mutta ainakin pääkaupunkiseudulla tämä on varmaan niitä kohtia, joissa on mahdollisuutta nipistää. Meiltä Kulmakorpeen on noin 20min suuntaansa, joten lastaus, kippaus ja matkat mukaanluettuna yhteen kuormaan menee noin tunti. Jos vielä sattuu olemaan vähän huonoa maata, niin kulmakorpeen menee kippauslappuja useampia (28,90e/kpl). Meillä on jonkinverran kuormia jouduttu viemään sinne, mutta onneksi on ollut kuivat kelit. Meidän moreenin, siltin ja hiekan sekainen maa näyttää ihan hyvältä kuivana (=1 lappu), mutta jos se kastuu niin siitä tulee velliä (3-4 lappua). Lappujen kanssa on vielä muutenkin mielenkiintoista se, että ne pitää ostaa etukäteen kaupungin yhteispalvelupisteistä eikä käyttämättömiä lappuja voi palauttaa. Lisäksi kun annat nipun lappuja kuskille, on täysin kuskin rehellisyyden varassa kuinka monta lappua hän sanoo käyttäneensä. Mitään kuittia kippauspaikalta ei saa, joten ei kannata yllättyä jos kuskilla sattuu olemaan omiakin lappuja joita voi ostaa sopuhintaan.

Päivittäinen päiväkodin, työpaikkojen, tontin ja kodin välinen sahaaminen pakottaa hommaamaan toisen auton. Tontilla työt alkavat yleensä klo 7, päiväkoti aukeaa 7:15, kanssarakentajan pitää olla töissä 7:30. Eli jos itse suuntaan aamulla tontille niin rouva ehtii juuri ja juuri töihin lapset vietyään. Raksapaku siis hankitaan – mikä harmi 🙂 Huvittavaa on ollut huomata, että mitä aikaisemmin lapset nostaa sängystä, sitä helpompi on tämä aamun pukemis/syöttämis/lähtemis-rumba. Unitokkuraiset eivät jaksa panna vastaan vanhempien vaatevalinnoista ja päiväkodissa aamupalan syöttää joku toinen.

Nimenmuutos

Saimme kommenttia, että blogia on vähän vaikea löytää englanninkielisen nimen takia. Siispä saanen esitellä rakkaan kanssarakentajan aivoituksen….uusi ja ehompi….RintaWilla! Pitäisiköhän vaihtaa teemaakin, että olisi jotain konkreettisempaakin esiteltävää 🙂

Timbeeeer!!!!

19.8. tuli varsin odotettu lupapäätös. Laitoimme pantin sisään Espoon kaupungille jotta saamme aloittaa raivaus- ja maanrakennustyöt saman tien. Lähdimme kuitenkin vielä pikapikaa edellisellä viikolla Kreikkaan tankkaamaan lämpöä tulevan talven varalle. Ensi kesänä ei varmaan joko ole intoa lomailla kauempana tai sitten ei ole rahaa, joten parempi käydä vielä kun voi…

Jahka lupapäätös oli kourassa, ajelin vakuutusyhtiöön hakemaan talkoovakuutuksen. Illalla oli lankomiehen kanssa tarkoitus kaataa tontilta puut, jotta kaivuri pääsee seuraavana päivänä aloittamaan tontin siistimisen. Vaikka luotto omiin taitoihin kova onkin, ei sitä ilman talkoovakuutusta uskalla kuitenkaan isoja puita kapealla tontilla kaadella. Lankomieheltä löytyy muutama vaijeritalja, joilla puut saatiin vedettyä tuulesta ja kasvusuunnasta huolimatta varsin nätisti sinne minne haluttiin. Ainoa asia mitä ei tullut otettua huomioon oli, että kaatuessaan tuollainen iso koivu varsin helposti kaataa mennessään pienempiä puita ja niinhän siinä sitten yksi haapa rojahti melkein auton päälle, kun koivu antoi pikku pusun mennessään. Kolmea tuntia, muutamaa limupulloa ja useaa talkoosavuketta myöhemmin puut olivat suloisessa sekamelskakasassa ja työläiset siirtyivät Snackyn poliisiaterian kautta kotiin. Kaivurikuski lupasi ottaa kouran mukaan, eli meidän ei tarvinnut kuin kaataa ja karsia puut sekä pätkiä ne halutun mittaisiksi tukeiksi ja kuski nakkelee ne kouralla tontin takaosaan sopivaksi pinoksi. Samalla lähtevät myös kannot ja risut taipaleelle.

Täytyy sanoa, että harvoin saa palkkatyöstä samanlaista tyydytystä kuin tästä. Kädenjälki näkyy samantien ja homma siirtyy etiäpäin.

Image

Lippusia ja lappusia

Sähkö- ja LVI-suunnitelmat saapuivat ja pääsivät samantien kommentointiin rakennesuunnittelijalle ja arkkitehdille. Molemmilta suunnittelijoilta varsin ripeää toimintaa vaikkakaan emme mitään ihmeellistä ole suunnittelemassa. Meinasimme aluksi olla laittamatta ollenkaan taloautomaatiota, mutta tuttu sähkäri vinkkasi ettei ihan ilman kannata olla. Kuulemma pienellä viitseliäisyydellä ja esim. Oumanin 686 yleiskäyttöisellä ohjaus- ja valvontayksiköllä saa tehtyä kahdeksan eri toimintoa ja nopeasti ajatellen totesimme sen riittävän meidän tarpeisiin. Sillä saa tehtyä kotona-poissa ohjauksen, kosteusvahdin, liiketunnistimet, ulkovalot ja auton lämmityspistokkeet ja tuossa on vasta 5. Tuollainen yksikkö maksaa ehkä 500e + piuhat ja anturit ja hieman asennustyötä. Jonkinverran pitää opetella miten se ohjelmoidaan, mutta eipä tuo varmaan mitään rakettitiedettä ole. Eihän se yhtä upea ratkaisu ole kuin joku KNX, mutta riittää meidän tarpeisiin. Sitä saa tarvittaessa ohjattua kännykällä tai ipadillä jos laittaa kylkeen modeemin ja maksaa varmasti vain murto-osan siitä mikä kuluisi edes perustason KNX-virityksiin.