Anturat valettu

Image

Siinähän se menee yhdellä miehellä nopsasti aamusella, kun klo 7 aloittaa hommat…no ei mennyt. Puoli kahdelta oli sekä valu että mies aika valmista kamaa. Edellisenä yönä tietysti muistui mieleen, että eikös niihin pilarien pohjiin tullutkin jotkut tartuntateräkset. Kuvista tarkistamaan ja kello herättämään tuntia aikaisemmin kuin alun perin oli suunnitelma, että ehtii leikata ja vääntää teräkset valmiiksi. Harvoin kun vielä valuhommia tekee niin ei oikein osaa arvioida paljonko sitä kuraa pitää muottiin laittaa, että vibratessa se tasoittuisi ja täyttäisi muotin sopivasti. Tuli sitten laitettua vähän reilulla kädellä ensimmäiset 5 kuutiota. Jälkikäteen sitä pinnasta lapioidessa ja laudalla tasoittaessa tuli vähän hiki ja pieni paniikki, että jos tämä tähän jässähtää ehtii niin timantilla tasoittaminen se vasta tympeää hommaa olisi.

Anturamuottia rakentamaan

Anturan mallia on RintaWillassa vatkattu kuin kermaa vaahdoksi. Runkopaketin myyjä suositteli tasapaksua anturalaattaa saksalaiseen malliin radonvarmana ratkaisuna ja lisäksi että sen päälle on helppo rakentaa elementtejä. Me kyseenalaistimme tätä rakennesuunnittelijan kanssa ja ehdotimme reunavahvisteista laattaa jonka päälle pitäisi olla yhtä näppärä tehdä. Kun sitten louhijat olivat tulossa tontille ja louhintatasot piti saada selville ja merkattua ennen maanantai-aamua niin perjantai-iltapäivänä saaduissa pohjakuvissa oli sitten tehty se tasapaksu anturalaatta. Soittaessani rakennesuunnittelijalle paljastui, että myyjä oli sanonut että tähän oli päädytty vaikka mitään ei sen kummemmin ollut kuitenkaan sovittu. Viimeinen kommentti asiaan oli ollut, että anturalaatta saa myyjältä enemmän tyylipisteitä radonvarmuuden takia. Oma moka sikäli, että tuli jätettyä asia vähän roikkumaan ilmaan ja rakennesuunnittelijan moka sikäli, että kuuntelee myyjää tarkistamatta siltä joka hänen palkkansa maksaa.

No, kun kiire on niin tehtiin sitten niillä kuvilla pohjatyöt. Tuliko sitten eroa siihen, että oltaisiin tehty pelkillä anturoilla on vaikea sanoa. Naapuri oli joutunut ampumaan koko pohjan sileäksi vaikka olisikin korkojen puolesta riittänyt, että olisi tehnyt vain anturoille sorapedit. Kun pohja oli saatu valmiiksi alkoikin sitten odottaminen. Pelkkien elementtikuvien tekemiseen on saatu tuhlattua 8 viikkoa! 6 viikon aikana saatiin aikaan pelkästään alakerran elementit. Siihen 2 viikkoa lisää niin meillä on yläkerran pitkät seinätkin. Lasiseinien osuudet sekä parvekkeet tuentoineen puuttuvat vieläkin. Tähän vielä sitten katselmoinnissa menevä aika, mahdolliset korjaukset, uudelleen katselmointi, rakennusvalvonnassa leimaaminen, elementtien valmistaminen ja laivaaminen suomeen ja tontille. Ei ihan mennä aikataulussa, jonka mukaan elementit olisi pitänyt asentaa jo viime viikolla.

Aikaa siis vapautui ja appiukon ja naapureina rakentavien kanssa pidettyjen “työmaakokousten” (meillä on mielestäni oikein mukava raksaajien pienyhteisö) seurauksena päätettiin sitten vaihtaa anturalaatasta normaaliin anturaperustukseen. Eräs naapureista teki finnfoamin muoteilla anturat ja kehui todella nopeaksi ja helpoksi tavaksi ja kohtuu halvaksikin. Siitä innostuneena aloin tarkistamaan kuinka suorassa sorapeti onkaan ja totesin, että pojat eivät tainneet kovin tarkasti vaaittaa kun lätkä tontilla oli pyörimässä. Heittoa oli noin 7 senttiä korkeimman ja matalimman kohdan välillä. Finnfoamin muoteissa anturan allakin on eriste, joten pohja pitäisi olla varsin hyvin vaaterissa. Tulisi siis aikamoinen lapiojumppa tai muottityypin vaihto. Yhtä “työmaakokousta” myöhemmin totesimme, että siinä tontillahan on melkein kaikki tarvittava materiaalikin valmiina vanerimuottia varten. Ei siis muuta kuin ilmoitus rakennusliikkeelle, että kun ette kerran saa niitä elementtikuvia valmiiksi niin minäpä teen sitten itse anturat sillä välillä. Naulapyssy, surrikoukku ja moottorisaha käteen ja nakertamaan. Säästyypä taas muutama tonni. 

20131017-165750.jpg

Tukimuuri

Image

Jutta Urpilaista lainaten, ensinnä tahtoisin kiittää taitavia työmiehiä ja tässä kohtaa erityisesti kaivurikuskiamme Teroa. Tero oli ensimmäinen (ja ainoa) joka osasi kysyä, että mitenkäs se tuo teidän talon ja autotallin väli on ajateltu tehdä. “No, kuinka niin?” “No siten, että jos minä tästä nyt kaivan autotallille paikan oikeaan korkoon niin teidän talon alta lähtee louheet ja sorat valumaan pois kun autotalli tulee noin kolmen metrin päähän talosta ja reippaasti alemmas.” Siis soittoa mestarille ja sen jälkeen rakennesuunnittelijalle, jolla olikin ollut jo epäilyksiä, että paikka voi olla vähän haastava toteutettava. No, rakennesuunnittelija tontille ja kaivuri kaivamaan kyseinen nurkka auki kallioon saakka ja sitten tukimuurin tekoon. Tontilla alunperin suunniteltu 30cm leveä ja metrin korkuinen muuri vaihtui sitten kuvissa 40cm leveäksi ja 1,2 – 1,5 metriä korkeaksi reippaasti raudoitetuksi pötkyläksi, jossa kulmasta ulos tuleva tappi tulee kannattelemaan yläkerran parvekkeen tukipilaria.

Image

Muuten oltaisiin jo sorapatjalla, mutta pieni lisätyö ennen anturavalua on aina paikallaan. Tänä vuonnahan ei tule talvea. Onneksi kaivurikuski oli juuri tämän viikon ottanut lomaa, koska muotin teko ei ihan viikonlopussa onnnistunut kuten rakentajanalku oli optimisti ajatellut. Koko viikkohan siihen meni ja perjantaina saatiin valu tehtyä. Kiitoksia vaan talkoomiehille ja appiukolle muotintekoavusta.

Image

Rautaa on Rolls-Royce mitoituksella eli riittävästi.  Pari vinkkiä muille valumuottia itse vääntäville:

1) muottivaneria tukevat kakkosneloset kannattaa laittaa tasan samalla jaolla ja juuri samoihin kohtiin molemmin puolin. On nimittäin huomattavasti helpompi saada se 8mm harjateräs menemään tuosta läpi kun reiät sattuvat kutakuinkin kohdalleen.

2) Kannattaa olla skeptinen kun Ramirent sanoo lukkojen toimivan 6mm raudalla. Eivät muuten toimi kuin uusina tai uudehkoina. 8mm oli ok, mutta senkin kanssa osa lukoista piti hakata ihan tappiin saakka, että ne ottivat kiinni.

3) muottilukot kannattaa kiinnittää niin, että pääset hakkaamaan niitä irtikin. Itsellä valui sen verran sepeliä muottia vasten, että jouduin lapiohommiin saadakseni kaikki lukot irti.

Image.

Muotti täytettynä. 5,5 kuutiota erilaisin lyhentein somistettua juoksevaa kultaa (ainakin hinnasta päätellen). Onneksi oli muottilukot, sillä tuon paksuimman kohdan alareuna meinasi vähän pullistella ja muutama kakkosnelonen sieltä korkkasikin irti ennen kuin muottilukko pysäytti.  Tässäkin kohtaa onnistuin ryssimään, sillä betonimenekkiä laskiessani unohdin tuon vinon kulman tuoman ekstran ja laskin kulman suorana. Kuorma oli sitten sen puoli kuutiota vajaa ja pumppuauto odotteli puoli tuntia ylimääräistä, että saatiin loput kurat paikalle.

Maalämpöä valitsemassa

Image

 

Lämmönlähteen kanssa on käynyt vähän niinkuin monen muunkin idean kanssa. Ensin oli idea, että maalämpöhän se on ainoa oikea vaihtoehto. Sitten tuli keskusteltua muiden kanssa ja alkoi muhia idea hybridilämmityksestä (sähkökattila, ilma-vesi-lämpöpumppu, vesitakka, aurinkokeräin). KVV-vastaavan kanssa keskustelut johtivat siihen, että vesitakka jäi pois. Tosin siihen vaikutti myös hieman omat taipumuksetkin. En ole maailman ahkerin henkilö, joten jatkuva takan polttaminen tulisi lähinnä taakaksi eikä tontiltakaan irronnut puita monen vuoden tarpeisiin. Ja lopen lopuksi päädyttiin takaisin maalämpöön lähinnä helppouden ja viilennysmahdollisuuden myötä. 

Sitten siis tarjouksia hakemaan. Kuvat, energiatodistus ja e-lukulaskelmat toimittajille ja sitten vain tarjouksista valitsemaan paras. Näinhän sitä kuvitteli. Todellisuus oli sitten sitä, että tarjoukset vaihtelivat kuin maaurakka konsanaan. Tarjouksissa pumppuja oli 6kw-11kw väliltä, puskurivaraajalla tai ilman, vesivaraajat 180-500 litraa, lämpökaivon reiät 120-220m, viilennyksen kera ja ilman, lattialämmityksen kanssa ja ilman. Ja jokainen haluaisi käydä kasvotusten tarjoustaan läpi kanssasi ja esitellä vehkeitään (no pun intended), koska juuri tämä pumppu on markkinoiden paras. Myyjälle paras pumppu lienee kuitenkin se, josta tulee paras kate koska uskallan väittää, että pumppujen sisuskalut ovat 99% samat merkistä riippumatta. 

Miten siten tehdä valinta kun tarjoukset ovat kaikkea maan ja taivaan väliltä? Optimoitavia tekijöitä ovat ainakin hinta (pieni on isoa halvempi ja reikä lyhyempi), energian kulutus (pieni pumppu käyttäisi jonkinverran sähkövastusta kylminä päivinä) sekä kompressorin elinikä (elinikä mitataan lähinnä käynnistysten määrässä). Kompressorin elinikä lienee näistä se johon kannattaa jonkinverran panetua. Tuttujen alasta jotain ymmärtävien mukaan, kompressorin elinikään ei vaikuta niinkään se, kuinka paljon kompressori on käynnissä vaan kuinka usein se käynnistyy. Parasta olisi saavuttaa tasainen pitkä käynti. Kesällä kun pidetään lattialämmitystä käynnissä märkätiloissa ja hoidetaan maalämmöllä mahdollisesti talon jäähdytystä näitä käynnistyksiä tulee paljon. Jos märkätilat hoidetaan omalla jakotukilla, tulee käytössä olevasta vesimassasta varsin pieni ja se on nopeasti lämmitetty. Jos sen sijaan tehdään vaikka koko kerros samalla jakotukilla, mutta muiden huoneiden lämmitys pidetään nollilla termostaattien avulla pyöritettävä vesimassa olisi suurempi ja täten parempi kompuralle. (en tosin ymmärrä miksi se olisi suurempi jos termostaatit laittavat hanat kiinni makuuhuoneisiin ja vettä kiertää ainoastaan märkätiloissa, paremmin tietävät voinevat kommentoida.) Yleisesti jos käytössä on ainoastaan pumpun yhteydessä oleva 170-180 litran vesisäiliö, voisi olla hyödyllistä laittaa sen kylkeen vaikka 100 litran puskurivaraaja jotta pumpulla riittää töitä ja tarpeen tullen myös asukkailla suihkussa lämmintä vettä. 

Valaisevaa oli myös keskustella aiheesta pumpun mitoitus, kun tuntuu että tarjoukset ovat aivan villejä kuuden ja yhdentoista kilowatin välillä. Ilmeisesti kaikki mitoitukset voivat olla suurinpiirtein oikein. Yhdentoista kilowatin pumppu on täystehopumppu, jonka oletetaan selviävän koko talvesta ilman sähkövastusten käyttöä ja täten oikein mitoitettu. 6-8 kilowatin pumput tulevat käyttämään sähkövastuksia kylmimpinä päivinä ja ovat täten myös oikein mitoitettuja. Me ostajat saamme siten tarjouksia molempiin päihin ja päädymme sitten varovaisina siihen 8 kw pumppuun, koska ajattelemme että se 8 kw on varma kompromissi. Näin ohjaamme myös myyjiä tarjoamaan sen 8kw pumpun, vaikka 6kw olisi ihan riittävä. 

Tarjoukset meillä vaihtelivat paketista riippuen 18 – 24 000 välillä. Loppujen lopuksi päädyimme ottamaan pumpun tukusta, porauksen erikseen ja putkari asentaa pumpun. Suosittelen kuitenkin kovasti GreenPipea, Lämpöykköstä ja MAX’s toimittajia, jotka olivat hyvinkin avoimia ja selittivät miten mitoitus tapahtuu ja mitä kannattaa ottaa huomioon järjestelmää suunnitellessa. 

Raksapaku

Image

 

Todellinen syy, että mies alkaa rakentaa on tietysti se, että silloin saa luvan kanssa hommata pakettiauton. Muutaman viikon kokemuksella voin sanoa, että kannattaa hommata mahdollisimman pitkällä kontilla oleva. 2,5 metrisellä kontilla ei kuskata täysimittaisia harjaterässalkoja tai viisimetrisiä kakkosnelosia edes liinoilla kiinni vedettynä.