Tukimuuri

Image

Jutta Urpilaista lainaten, ensinnä tahtoisin kiittää taitavia työmiehiä ja tässä kohtaa erityisesti kaivurikuskiamme Teroa. Tero oli ensimmäinen (ja ainoa) joka osasi kysyä, että mitenkäs se tuo teidän talon ja autotallin väli on ajateltu tehdä. “No, kuinka niin?” “No siten, että jos minä tästä nyt kaivan autotallille paikan oikeaan korkoon niin teidän talon alta lähtee louheet ja sorat valumaan pois kun autotalli tulee noin kolmen metrin päähän talosta ja reippaasti alemmas.” Siis soittoa mestarille ja sen jälkeen rakennesuunnittelijalle, jolla olikin ollut jo epäilyksiä, että paikka voi olla vähän haastava toteutettava. No, rakennesuunnittelija tontille ja kaivuri kaivamaan kyseinen nurkka auki kallioon saakka ja sitten tukimuurin tekoon. Tontilla alunperin suunniteltu 30cm leveä ja metrin korkuinen muuri vaihtui sitten kuvissa 40cm leveäksi ja 1,2 – 1,5 metriä korkeaksi reippaasti raudoitetuksi pötkyläksi, jossa kulmasta ulos tuleva tappi tulee kannattelemaan yläkerran parvekkeen tukipilaria.

Image

Muuten oltaisiin jo sorapatjalla, mutta pieni lisätyö ennen anturavalua on aina paikallaan. Tänä vuonnahan ei tule talvea. Onneksi kaivurikuski oli juuri tämän viikon ottanut lomaa, koska muotin teko ei ihan viikonlopussa onnnistunut kuten rakentajanalku oli optimisti ajatellut. Koko viikkohan siihen meni ja perjantaina saatiin valu tehtyä. Kiitoksia vaan talkoomiehille ja appiukolle muotintekoavusta.

Image

Rautaa on Rolls-Royce mitoituksella eli riittävästi.  Pari vinkkiä muille valumuottia itse vääntäville:

1) muottivaneria tukevat kakkosneloset kannattaa laittaa tasan samalla jaolla ja juuri samoihin kohtiin molemmin puolin. On nimittäin huomattavasti helpompi saada se 8mm harjateräs menemään tuosta läpi kun reiät sattuvat kutakuinkin kohdalleen.

2) Kannattaa olla skeptinen kun Ramirent sanoo lukkojen toimivan 6mm raudalla. Eivät muuten toimi kuin uusina tai uudehkoina. 8mm oli ok, mutta senkin kanssa osa lukoista piti hakata ihan tappiin saakka, että ne ottivat kiinni.

3) muottilukot kannattaa kiinnittää niin, että pääset hakkaamaan niitä irtikin. Itsellä valui sen verran sepeliä muottia vasten, että jouduin lapiohommiin saadakseni kaikki lukot irti.

Image.

Muotti täytettynä. 5,5 kuutiota erilaisin lyhentein somistettua juoksevaa kultaa (ainakin hinnasta päätellen). Onneksi oli muottilukot, sillä tuon paksuimman kohdan alareuna meinasi vähän pullistella ja muutama kakkosnelonen sieltä korkkasikin irti ennen kuin muottilukko pysäytti.  Tässäkin kohtaa onnistuin ryssimään, sillä betonimenekkiä laskiessani unohdin tuon vinon kulman tuoman ekstran ja laskin kulman suorana. Kuorma oli sitten sen puoli kuutiota vajaa ja pumppuauto odotteli puoli tuntia ylimääräistä, että saatiin loput kurat paikalle.

Advertisements

tuut…tuut…Boom! Maahommia osa 2

Image

 

Parin ankaran porauspäivän jälkeen louhijat ilmestyivät tontille. Matot tuotiin jo vasta ampumista edeltävänä yönä kun näillä pk-seudun tonteilla ei ole liikaa varastointipaikkoja. Klo 7:00 Artsi ja Jyrtsä alkoivatkin panostaa reikiä ja Tero täkkäämään. Hatunnosto miehille siitä, että joka aamu hommat alkavat tasan seiskalta ja sitä ennen on koneet lämmitetty/fiksattu että töihin päästään heti. Tuntia myöhemmin kaikki naapuritkin tiesivät missä vaiheessa meidän tontilla mennään. Ampuminen meidän tontilla joudutaan tekemään kahdessa vaiheessa. Ensin otetaan etupuolen patista tilaa auton kääntöpaikkaa ja portaita varten sekä ammutaan talon pohja tasaiseksi. Toisessa vaiheessa ammutaan kanaali ja autotallin pohja. 

Maahommia osa 1

Image

Maanajo jatkui seuraavana päivänä. Vaikka tonttimme näyttää nopeasti tieltä katsottuna kalliorinteeltä, naapurien kokemusten mukaan sieltä voi löytyä mitä vaan. Pinta on (oli) täynnä sylin kokoista maakiveä ja sen alla sitten vaihtelevasti pintamaata ennen kuin kallio tuli vastaan. Kun pyysimme maarakennusurakasta tarjouksia, suurin osa vastasi, että on todella vaikea antaa tarjousta kun ei pysty yhtään sanomaan mitä pinnan alta löytyy. Senpä takia saadut tarjoukset varmaan olivatkin niin suuria, että rakentajaa alkoi hirvittää budjetin repeäminen heti alkuunsa. Päädyimme siis ottamaan kaivurin ja autot tuntihommina ja katsotaan miten tässä nyt sitten tulee käymään. Toistaiseksi tuntuu hyvältä. Varsinkin kun suurin osa maasta on saatu hävitettyä alle viiden kilometrin säteelle. 🙂

Louhintataso tontille määrättiin kuvan kannossa näkyvästä korkomerkistä 3 metriä alaspäin, eli aika reippaasti maata oli lähdössä. Olimme vähän arvioineet kallion mahdollista sijaintia naapureiden perusteella ja toiveissa oli, että ainoastaan talon pohjoispääty (kuvassa lähimpänä) jouduttaisiin louhimaan ja muu menisi kaivamalla.

Image

No, harvemmin mikään menee niin kuin toivotaan, joten talon alta löytyy aaltoilevaa kalliota. Viikonloppuhommaksi rakentajalle määrättiin merkata louhintakorot kallioon.  Tontin etuosasta ammutaan portaille, autotallille ja toiselle autopaikalle tilaa suurinpiirtein kalliossa näkyvää pientä “ojaa” pitkin. Rekkarallia siis tiedossa ja louhetta tarjolla sopuhintaan!

Pörinääpörinääpörinää

Image

Keskiviikkona vietyäni lapset päiväkotiin suuntasin oikopäätä tontille. Päiväkodin ovella oltiin kolkuttamassa heti aukeamisaikaan, jotta ehtisi käymään tontilla ennen työpäivän alkua. Tontilla olikin jo vauhti päällä, kaivuri oli tuotu jo edellisenä iltana ja Tero pääsi aloittamaan hommat heti aamulla. Pöllit siirtyivät kohti pohjoisnurkkaa ja risut ja kannot tienviereen poisajoa odottamaan. Päivän saldona olikin puhdas piha, josta osa pintamaista oli jo kuorittu ja ajettu pois.

IMG_0668

Iltahommiksi (kuin monena muunakin päivänä ja iltana tätä ennen) jäi etsiä lähistöltä paikkoja, johon maat voisi ajaa. Kiitos vain Raksakimppa, maapörssi ja naapurit, joiden kautta paikkoja on jo löytynyt. Rakentamisessa on aina paikkoja joissa voi säästää, mutta ainakin pääkaupunkiseudulla tämä on varmaan niitä kohtia, joissa on mahdollisuutta nipistää. Meiltä Kulmakorpeen on noin 20min suuntaansa, joten lastaus, kippaus ja matkat mukaanluettuna yhteen kuormaan menee noin tunti. Jos vielä sattuu olemaan vähän huonoa maata, niin kulmakorpeen menee kippauslappuja useampia (28,90e/kpl). Meillä on jonkinverran kuormia jouduttu viemään sinne, mutta onneksi on ollut kuivat kelit. Meidän moreenin, siltin ja hiekan sekainen maa näyttää ihan hyvältä kuivana (=1 lappu), mutta jos se kastuu niin siitä tulee velliä (3-4 lappua). Lappujen kanssa on vielä muutenkin mielenkiintoista se, että ne pitää ostaa etukäteen kaupungin yhteispalvelupisteistä eikä käyttämättömiä lappuja voi palauttaa. Lisäksi kun annat nipun lappuja kuskille, on täysin kuskin rehellisyyden varassa kuinka monta lappua hän sanoo käyttäneensä. Mitään kuittia kippauspaikalta ei saa, joten ei kannata yllättyä jos kuskilla sattuu olemaan omiakin lappuja joita voi ostaa sopuhintaan.

Päivittäinen päiväkodin, työpaikkojen, tontin ja kodin välinen sahaaminen pakottaa hommaamaan toisen auton. Tontilla työt alkavat yleensä klo 7, päiväkoti aukeaa 7:15, kanssarakentajan pitää olla töissä 7:30. Eli jos itse suuntaan aamulla tontille niin rouva ehtii juuri ja juuri töihin lapset vietyään. Raksapaku siis hankitaan – mikä harmi 🙂 Huvittavaa on ollut huomata, että mitä aikaisemmin lapset nostaa sängystä, sitä helpompi on tämä aamun pukemis/syöttämis/lähtemis-rumba. Unitokkuraiset eivät jaksa panna vastaan vanhempien vaatevalinnoista ja päiväkodissa aamupalan syöttää joku toinen.

Timbeeeer!!!!

19.8. tuli varsin odotettu lupapäätös. Laitoimme pantin sisään Espoon kaupungille jotta saamme aloittaa raivaus- ja maanrakennustyöt saman tien. Lähdimme kuitenkin vielä pikapikaa edellisellä viikolla Kreikkaan tankkaamaan lämpöä tulevan talven varalle. Ensi kesänä ei varmaan joko ole intoa lomailla kauempana tai sitten ei ole rahaa, joten parempi käydä vielä kun voi…

Jahka lupapäätös oli kourassa, ajelin vakuutusyhtiöön hakemaan talkoovakuutuksen. Illalla oli lankomiehen kanssa tarkoitus kaataa tontilta puut, jotta kaivuri pääsee seuraavana päivänä aloittamaan tontin siistimisen. Vaikka luotto omiin taitoihin kova onkin, ei sitä ilman talkoovakuutusta uskalla kuitenkaan isoja puita kapealla tontilla kaadella. Lankomieheltä löytyy muutama vaijeritalja, joilla puut saatiin vedettyä tuulesta ja kasvusuunnasta huolimatta varsin nätisti sinne minne haluttiin. Ainoa asia mitä ei tullut otettua huomioon oli, että kaatuessaan tuollainen iso koivu varsin helposti kaataa mennessään pienempiä puita ja niinhän siinä sitten yksi haapa rojahti melkein auton päälle, kun koivu antoi pikku pusun mennessään. Kolmea tuntia, muutamaa limupulloa ja useaa talkoosavuketta myöhemmin puut olivat suloisessa sekamelskakasassa ja työläiset siirtyivät Snackyn poliisiaterian kautta kotiin. Kaivurikuski lupasi ottaa kouran mukaan, eli meidän ei tarvinnut kuin kaataa ja karsia puut sekä pätkiä ne halutun mittaisiksi tukeiksi ja kuski nakkelee ne kouralla tontin takaosaan sopivaksi pinoksi. Samalla lähtevät myös kannot ja risut taipaleelle.

Täytyy sanoa, että harvoin saa palkkatyöstä samanlaista tyydytystä kuin tästä. Kädenjälki näkyy samantien ja homma siirtyy etiäpäin.

Image