Lämmönlähteen kanssa on käynyt vähän niinkuin monen muunkin idean kanssa. Ensin oli idea, että maalämpöhän se on ainoa oikea vaihtoehto. Sitten tuli keskusteltua muiden kanssa ja alkoi muhia idea hybridilämmityksestä (sähkökattila, ilma-vesi-lämpöpumppu, vesitakka, aurinkokeräin). KVV-vastaavan kanssa keskustelut johtivat siihen, että vesitakka jäi pois. Tosin siihen vaikutti myös hieman omat taipumuksetkin. En ole maailman ahkerin henkilö, joten jatkuva takan polttaminen tulisi lähinnä taakaksi eikä tontiltakaan irronnut puita monen vuoden tarpeisiin. Ja lopen lopuksi päädyttiin takaisin maalämpöön lähinnä helppouden ja viilennysmahdollisuuden myötä.
Sitten siis tarjouksia hakemaan. Kuvat, energiatodistus ja e-lukulaskelmat toimittajille ja sitten vain tarjouksista valitsemaan paras. Näinhän sitä kuvitteli. Todellisuus oli sitten sitä, että tarjoukset vaihtelivat kuin maaurakka konsanaan. Tarjouksissa pumppuja oli 6kw-11kw väliltä, puskurivaraajalla tai ilman, vesivaraajat 180-500 litraa, lämpökaivon reiät 120-220m, viilennyksen kera ja ilman, lattialämmityksen kanssa ja ilman. Ja jokainen haluaisi käydä kasvotusten tarjoustaan läpi kanssasi ja esitellä vehkeitään (no pun intended), koska juuri tämä pumppu on markkinoiden paras. Myyjälle paras pumppu lienee kuitenkin se, josta tulee paras kate koska uskallan väittää, että pumppujen sisuskalut ovat 99% samat merkistä riippumatta.
Miten siten tehdä valinta kun tarjoukset ovat kaikkea maan ja taivaan väliltä? Optimoitavia tekijöitä ovat ainakin hinta (pieni on isoa halvempi ja reikä lyhyempi), energian kulutus (pieni pumppu käyttäisi jonkinverran sähkövastusta kylminä päivinä) sekä kompressorin elinikä (elinikä mitataan lähinnä käynnistysten määrässä). Kompressorin elinikä lienee näistä se johon kannattaa jonkinverran panetua. Tuttujen alasta jotain ymmärtävien mukaan, kompressorin elinikään ei vaikuta niinkään se, kuinka paljon kompressori on käynnissä vaan kuinka usein se käynnistyy. Parasta olisi saavuttaa tasainen pitkä käynti. Kesällä kun pidetään lattialämmitystä käynnissä märkätiloissa ja hoidetaan maalämmöllä mahdollisesti talon jäähdytystä näitä käynnistyksiä tulee paljon. Jos märkätilat hoidetaan omalla jakotukilla, tulee käytössä olevasta vesimassasta varsin pieni ja se on nopeasti lämmitetty. Jos sen sijaan tehdään vaikka koko kerros samalla jakotukilla, mutta muiden huoneiden lämmitys pidetään nollilla termostaattien avulla pyöritettävä vesimassa olisi suurempi ja täten parempi kompuralle. (en tosin ymmärrä miksi se olisi suurempi jos termostaatit laittavat hanat kiinni makuuhuoneisiin ja vettä kiertää ainoastaan märkätiloissa, paremmin tietävät voinevat kommentoida.) Yleisesti jos käytössä on ainoastaan pumpun yhteydessä oleva 170-180 litran vesisäiliö, voisi olla hyödyllistä laittaa sen kylkeen vaikka 100 litran puskurivaraaja jotta pumpulla riittää töitä ja tarpeen tullen myös asukkailla suihkussa lämmintä vettä.
Valaisevaa oli myös keskustella aiheesta pumpun mitoitus, kun tuntuu että tarjoukset ovat aivan villejä kuuden ja yhdentoista kilowatin välillä. Ilmeisesti kaikki mitoitukset voivat olla suurinpiirtein oikein. Yhdentoista kilowatin pumppu on täystehopumppu, jonka oletetaan selviävän koko talvesta ilman sähkövastusten käyttöä ja täten oikein mitoitettu. 6-8 kilowatin pumput tulevat käyttämään sähkövastuksia kylmimpinä päivinä ja ovat täten myös oikein mitoitettuja. Me ostajat saamme siten tarjouksia molempiin päihin ja päädymme sitten varovaisina siihen 8 kw pumppuun, koska ajattelemme että se 8 kw on varma kompromissi. Näin ohjaamme myös myyjiä tarjoamaan sen 8kw pumpun, vaikka 6kw olisi ihan riittävä.
Tarjoukset meillä vaihtelivat paketista riippuen 18 – 24 000 välillä. Loppujen lopuksi päädyimme ottamaan pumpun tukusta, porauksen erikseen ja putkari asentaa pumpun. Suosittelen kuitenkin kovasti GreenPipea, Lämpöykköstä ja MAX’s toimittajia, jotka olivat hyvinkin avoimia ja selittivät miten mitoitus tapahtuu ja mitä kannattaa ottaa huomioon järjestelmää suunnitellessa.
RintaWilla 